Fínčina
Sofi Oksasen Puhdistus avaa Viron vaiettua lähihistoriaa yhden suvun naisten kokemusten kautta. Teos syntyi näytelmäksi, mutta sen muodonmuutos käsikirjoituksesta romaaniksi onnistuu yli odotusten. Hallittu, näytelmää syväluotaavampi ja jos mahdollista raastavampi kirja on tekijänsä tähänastisen tuotannon merkittävin työ. Puhdistus antaa äänen sodan, kommunismin ja sorron uhreille. 1940-luvulla koettujen nöyryytysten ohella romaanissa nousee esiin nykynaisiin kohdistuva seksuaalinen hyväksikäyttö. Teoksen aiheet ja teemat ovat samaan aikaan sekä ajankohtaisia että universaaleja ja myös osittain uusia kirjallisuudessamme. Ikääntynyt Aliide Truu asuu yksin taloaan Viron maaseudulla. Maa on itsenäistynyt edellisenä vuonna ja maareformi on alkanut. Vanhan naisen arjen katkaisee pihalle pyörtynyt parikymppinen Zara. Tultuaan tajuihinsa Zara kertoo pakenevansa pahoinpitelevää miestään ja pyytää turvapaikkaa. Kohtaaminen nostaa Aliiden mieleen repivät muistot valinnoista, jotka sinetöivät hänen lähimpiensä kohtalon. Omiin epätoivoisiin ratkaisuihinsa pakotetun Zaran tilanne puolestaan osoittaa, että vaikka aika on toinen, vaino ei ole loppunut, muuttanut vain muotoaan. Oksanen kirjoittaa Aliiden, Zaran ja heidän omaistensa tarinan aistien kautta tuntumaan, tuoksumaan ja kuulumaan esineinä, askareina, ruokina, juomina. Katseet ja kosketukset hän täyttää rakkaudella ja vihalla. Naiset kiinnitetään arkeen, jossa on elettävä ennen, jälkeen ja sorron aikana. Isänmaa, kodin seinät eivät pysty heitä suojelemaan, vaan toinen sukupuoli ja valtakoneisto repivät heihin psyykkisiä ja fyysisiä haavoja. Miksi? Miksei väkivalta jo lopu, Puhdistus kysyy. Vaikenemisen aika on ohi, milloin tulee koskemattomuuden vuoro?
